Game of the King (eli roomalaisten sotilaiden käytös Jeesusta kohtaan, mahdollinen selitysmalli)

In the Roman Army the soldiers would be stationed all over the known world, many times very far away from home. It was often a boring job as the day to day routine played itself out. While Judea was a volotile province it was still probably a pretty boring job being a legionnaire from day to day and so the soldiers played games to pass the time. On the floor of the Antonia fortress in Jerusalem (today a convent – The Sisters of Zion – is built over the site) which is where Jesus was tried by Pilate, archeologists have found the markings of the game known as The Game of the King.

It was played with sheep’s knuckles as dice and they would roll those dice on a playing board. The soldiers would pick one of their own and make him the “king”. They would give him robe, a crown, a scepter, and they would pay homage to him. During the course of the day the soldiers would gamble for all of his possessions – clothes, wife, home back in Rome, etc, culminating in gambling for who got to kill him. These Roman soldiers would pick some poor hapless new recruit and they’d make a game out of killing him. A terrible initiation ritual, but it shows you the brutality of the Roman legions. Most of them weren’t nice people.

Somewhere along the way, perhaps Caesar Augustus in his sweeping reforms, outlawed the playing of the game because it was hurting morale and he was losing good troops, so the soldiers then moved to using condemned prisoners. Now enter the condemned prisoner, the rabbi Jesus. He was made to look like a king by being given a robe, a crown, and a scepter. He was then mocked, beaten, spit upon, while they pretended to pay homage to him. Eventually all of his belongings were gambled on as they “cast lots” which was done with sheep’s knuckle dice and they killed him.

It strikes me as amazing that the reason the soldiers were all called together was to play this game with the condemned Jesus, but it served God’s eternal plan in ways they couldn’t have comprehended. First, it fulfilled prophecy. He was beaten and hurt for our sins (Isaiah 53) and they gambled for his clothes (Psalm 22:18). Second, it brought them together and caused them to do all the things in the right order as to start the triumphal procession like we talked about in class. It blows my mind that God would have things set up so perfectly that this game the soldiers played allowed for Mark to write to those Christians in Rome and fully compare – line by line, detail by detail – Jesus’ walk to the cross like the Caesar’s in Rome.

I think in a certain way, we still play The Game of the King today. Many times we give God all the right attention but our words of praise are a hollow mockery based on the way we live our lives.

“Why are you so polite with me, always saying ‘Yes, sir,’ and ‘That’s right, sir,’ but never doing a thing I tell you? These words I speak to you are not mere additions to your life, homeowner improvements to your standard of living. They are foundation words, words to build a life on.” (Luke 6:46-47, The Message)

Today there are many people who call out to God through declaring Jesus the Messiah and ruler of their life, but knowingly and willingly fail to obey. Of course, as believers in Jesus we are covered by the Grace of God and we cannot do anything to earn salvation – but that’s only part of the picture. God desires people who will do his will and merely acknowledging Jesus with your lips is no real belief, as Jesus said himself:

“Not everyone who says to me, ‘Lord, Lord,’ will enter the kingdom of heaven, but only he who does the will of my Father who is in heaven.” (Matthew 7:21, NIV)

Jesus declares that his true followers are the ones who put his words into practice. Don’t let your crying out to God be a mockery like The Game of the King, but instead I speak these words of Paul:

“As a prisoner for the Lord, then, I urge you to live a life worthy of the calling you have received.” (Ephesians 4:1)

Tekstin alussa oleva kuva on Antoniuksen linnoituksesta, Jerusalemista, löytynyt piirustus pelistä.

Pääsiäisaikan on hyvä pysähtyä miettimään Jeesuksen elämää. Tämän kirjoituksen rippasin kokonaisuudessaan toiselta sivulta ja koska se oli historialliselta aspektiltaan (näin eksegeetin kannalta ainakin) mielenkiintoinen ja tarjosi myös mainion hengellisen opetuksen, laitoin sen tällaisenaan tähän muotoilematta/muuttamatta.

Artikkeli löytyy osoitteesta (http://thinkhebrew.wordpress.com/).

Pääsiäisrunoutta

"Seven Stanzas At Easter" by John Updike

Make no mistake: if He rose at all
it was as His body;
if the cells’ dissolution did not reverse, the molecules
reknit, the amino acids rekindle,
the Church will fall.

It was not as the flowers,
each soft Spring recurrent;
it was not as His Spirit in the mouths and fuddled
eyes of the eleven apostles;
it was as His flesh: ours.

The same hinged thumbs and toes,
the same valved heart
that--pierced--died, withered, paused, and then
regathered out of enduring Might
new strength to enclose.

Let us not mock God with metaphor,
analogy, sidestepping, transcendence;
making of the event a parable, a sign painted in the
faded credulity of earlier ages:
let us walk through the door.

The stone is rolled back, not papier-maché,
not a stone in a story,
but the vast rock of materiality that in the slow
grinding of time will eclipse for each of us
the wide light of day.

And if we will have an angel at the tomb,
make it a real angel,
weighty with Max Planck’s quanta, vivid with hair,
opaque in the dawn light, robed in real linen
spun on a definite loom.

Let us not seek to make it less monstrous,
for our own convenience, our own sense of beauty,
lest, awakened in one unthinkable hour, we are
embarrassed by the miracle,
and crushed by remonstrance.

Tuhlattu perintö?

"Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui.

(1.Moos.1:26-30)

En ollut uskoa, kun muutama viikko sitten havahduin jälleen tilanteeseen, joka osoitti ihmiskunnan olevan ahne ja lyhytnäköinen, piittaamaton ja matkalla tuhoon. Kaikki alkoi kiinalaisen uuden vuoden lähestymisestä ja satunnaisesta kirjastoreissusta.

Kiinalaisilla vaihtui 13.helmikuuta 2010 härän vuosi tiikerin vuoteen. Tästä innostuneena naputtelin Kuukkeliin sanat "year of the tiger" ja eteeni välähti WWF:n sivusto. Tilastot olivat masentavaa luettavaa. Tiedän, ettei pitäisi velloa negatiivisissa uutisissa, koska maailmassa on tonneittain "sitä itseään", josta saamme Ilta-Pulun auliilla avustuksella ruokakaupan kassajonossa aina muistutuksen, aivan tilaamatta ja pyytämättä.

Silti! Mitä ihmettä sanon lapsilleni, kun he alkavat ihmetellä mistä puhun, kun mainitsen tiikerin tai hain?! Nämä kaksi ikiaikaista saalistajaa ovat uhanalaisina, kiitos ihmisen. Viimeisen sadan vuoden aikana tiikerien määrä on tippunut 95%:ia ja jäljellä on enää noin 3200 yksilöä. Kaksi tiikerilajia tapettiin kokonaan sukupuuttoon viime vuosisadalla. Haille on tapahtumassa sama ilmiö parasta aikaa, sillä kansainvälisillä vesillä ei ole lakeja, jotka säätelisivät hain pyydystystä tai ylipäätään käyttäytymistä avomerellä kalastuksen suhteen. Tiettyjen hailajien (mm.härkähai) populaatio on jo romahtanut 90% lyhyellä aikavälillä. Miksi tämä on mitenkään oleellista näin Suomen perspektiivistä?

Anskummäselitän...

1) Hai on ravintoketjun huipulla merissä.
2) Kalat popsivat planktonia ja kasveja.
3) Hait harventavat kalakantaa (eläimet harvoin syövät itsensä sukupuuttoon eli harmonia on olemassa)
4) "Meriekosysteemeissä planktonit tuottavat vuosittain globaalisesti yli puolet yhteyttämisessä sitoutuvasta hiilestä. Näin planktonit pitävät yllä merellisen ravintoketjun perustuotantoa." (Ilmatieteen laitos, tutkimus, "Otsoni")
5) Ihminen poistaa kokonaisen toimijan (hai) ekojärjestelmästä, jolloin planktonia popsivan kalakannan suhde saatavilla olevaan planktonin määrään muuttuu. (Toiselta kannalta perusteltuna planktonin merkitys, kts.kaikkitietävän Wikipedian artikkeli otsonikadosta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Otsonikato. Kokonaiskuvan saamiseksi kannattaa lukaista koko artikkeli.)
6) Ilmasto muuttuu (kts.kohta 4 sekä vertaa kohtiin 1-3 and do the math!)
7) Joten: Suomen pitäisi myös olla kiinnostunut, mitä kansainvälisillä vesillä kalastellaan ja miten.

Ei tarvitse korkeakoulututkintoa ymmärtääkseen ilmiön todellisen luonteen ja vaikutukset. Tuhoamalla surutta ekosysteemin osia vaikutamme kokonaisuuteen ennalta-arvaamattomin seurauksin. Mala Malan luonnonsuojelualueella (Etelä-Afrikan Mpumalangan provinssissa) eläimet ajautuivat täysimittaiseen eloonjäämistaisteluun, jossa ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus oli sekoittanut normaalin sadekauden ja kuivan kauden vaihtelun. Alueella ei ollut satanut lähes pisaraakaan noin puoleentoista vuoteen ja sen näki. Merivirtojen muutos oli hetkellisesti sekoittanut sadekausien vaihtelun rytmin, josta kärsi nyt eläinten kuningaskin eli leijona. (Normaalioloissa alue on varsin upea ja sinne pystyy tekemään erilaisia matkoja helpolla: http://www.malamala.com/index.php)

Mikä edellistä vielä tärkeämpää ja saman aikaisesti typerryttävän outoa on se, että me länsimaat syydämme kuivuuden runtelemaan Afrikkaan rahaa ja muuta apua omatunto syyllisyydestä aristaen. Samaan aikaan toisaalla ihmiskunta kerskakulutuksen huumassa tuhoaa luontoa, aiheuttaen ketjureaktion, joka edelleen syventää kuivuudesta johtuvaa hätää muun muassa Afrikassa. En mitenkään ymmärrä tätä logiikkaa!

Mieleeni tulee ns.perhosvaikutus ja todennäköisyysmuuttujien matemaattinen kaaos (kausaliteetit ovat luonnossa varsin hienovaraisia, joihin vaikuttaa vähäpätöisimmätkin asiat), jota kilpaa sekoitamme kulutusjuhlan nimissä. Toinen seikka, joka ajaa ihmisiä käyttäytymään käsittämättömällä tavalla, ovat ennakkoluulot ja pelot. Haita on pidetty vaarallisena eläimenä ja siksi sitä on turhaan järjestelmällisesti tuhottu vaarallisena. Tosiasia on tämä: "Bees, wasps and snakes are responsible for far more fatalities each year than sharks." (Florida Museum of Natural History, shark attack statistics). Kolmas seikka (tärkeä aasialaisia ajatellen) on suoranainen taikausko. Aasialaiset kuvittelevat, että koska hai ei sairasta ihmiselle tyypillisiä tauteja (syöpä jne., joka tosin on tutkimuksissa todettu hölynpölyksi eli hait sairastavat siinä missä muutkin eläimet), on näiden evistä tehtyjen tuotteiden nauttiminen tervehdyttävää ja tauteja ennaltaehkäisevää. Olemme ihmiskuntana surkeasti epäonnistuneet hoitamaan Jumalalta saamaamme tehtävää ja tuhlanneet etukäteen perinnön, jonka useat meistä olisivat tahtoneet antaa lapsilleen.

Ihminen on tahtonut luoda maailman, jossa ei ole Jumalaa - ja tässä on tulos. Milloinkohan ihminen ottaa elämän todesta? En voi kuin ihmetellä.

Koska nyt meni palkokasvi nenäonteloon ajatellessani näitä asioita, jätän kirjoittamisen tältä erää. Totean vain lopuksi, että joillekin ihmisille on kovin uutta tämä "vihreä ajattelu". On olemassa vakavasti otettavia, rationaalisia, oikeita, ekologisesti kestäviä ratkaisumalleja siihen, miten saisimme pysäytettyä tämän kujanjuoksun ja lapsenlapsemme saisivat myös hengittää puhdasta ilmaa. Me pystymme tähän yhdessä! Pienet muutokset valintojemme suhteen saavat toisaalla aikaan valtavia muutoksia. On kyse kausaliteetista, kumulaatiosta. Tästä esimerkkinä haineväkeiton lipittely hääjuhlissa ja niin edelleen, joka on muoti-ilmiö. Se on kestänyt noin 15 vuotta (I´ll check the facts, en tähän hätään löydä asiasta tilastoja/tarkkoja faktoja). Tällaisen näennäisesti viattoman ilmiön seuraukset kuitenkin ovat traagisia globaalilla tasolla.

Jaksan silti uskoa vaikutusmahdollisuuksiin. "Small moves, Ellie, small moves..." kuten elokuvassa "Contact" päähenkilön isä Ted Arroway (David Morse) sanoo tyttärelleen Ellielle (Jodie Foster).

Tämä "vihreä" ajattelu on vähintään 2000 vuotta vanhaa ja sen pohjana on - kuinkas muuten - Kristuksen edustama ajattelu. En lähde tässä yhteydessä ruotimaan asiaa tämän enempää, mutta totean, että kristittynä oleminen on paljon muutakin kuin "vain uskonnon harjoittamista". Aiheesta lisää, katso Hans Küng magnum opus "On being a Christian".

Pahoittelen paatosta, mutta tunne on sama, kuin joku öykkäri söisi eväitäni naamani edessä, enkä tiedä kenelle valittaisin tai keneltä pyytää apua. Ihmiset, joita EI sido usko tekstin alussa esiteltyyn Jumalaan ja häneltä saatuun tehtävään, tuhoavat sitä maailmaa, jonka olisin tahtonut antaa eteenpäin lapsilleni. Valitettavasti se ei näytä olevan mahdollista.

Lasten puheenvuoro YK:ssa koskien ympäristöasioita:
http://www.youtube.com/watch?v=eg8MsAx3TVE

WWF:n sivusto tiikereistä ja Tx2 -projektista:
(http://www.worldwildlife.org/species/finder/tigers/year-of-tiger.html)

WWF:n sivusto haineväkaupasta ja hieman faktaa:
http://www.panda.org/wwf_news/features/?105060/Waiter-theres-a-shark-fin-in-my-soup

Linkki Youtubesta toistaiseksi löytyvään, silmät auki räväyttävään Rob Stewartin dokumenttifilmiin "Sharkwater":
http://www.youtube.com/watch?v=ggtxA4wuXzY&feature=related (traileri - hakusanalla löytyi vielä tänään koko dokkari)

Bloggi Joonatan ja Hesekielin näky

Olen yllättänyt itseni viimeisen vuoden sisään monella tapaa: olen raapaissut kasaan kandidaatintyön, mennyt naimisiin, saanut lapsen ja nyt viimeisimpänä - aloittanut blogin. Tosin, mitään päätähuimaavaa ei ole luvassa; ei verbaaliakrobatiaa, eikä kieliopin saati suomenkielen ilotulitusta.

Eteesi, rakas lukija, aukenee täydellinen ajatusvirran vuo, jonka sisältöä voisi kuvailla lähinnä evankelis-kafkalaiseksi, eikä suoranaista teemaa tai rakennetta löydä, ellei sitten satu omaamaan Douglas Adamsin tai Terry Jonesin mielikuvitusta.

Muutaman sanan ajattelin sanoa blogin otsakkeesta. Jokainen kyltivöitynyt hähmö tietää, että kylttyyrireferenssit tekevät ihmisestä kyltivöityneen ölöisen. Valitsin toisin sanoen tietoisesti monimerkityksisen työnimen tälle blokittamiselle, sillä erästä nelikymppistä ikiopiskelijaa lainaten, on se "briljanttia". Ja tämä puolestaan on itseironiaa.

Blogin nimeä on syytä selvittää, nimittäin ilmeisin viittaus kertoo oikeastaan siitä, mihin kulttuurikehään kuulut. Lähestyt kaikkia tekstejäni omasta näkökulmastasi. Tästä johtuen, yritän tulevassa rikkoa esiymmärrystäsi vastaan ja saada ajatteluprosessin liikkeelle. En tunne sinua, etkä sinä minua. Kuitenkin elämme samassa maailmassa, ihmetellen toisinaan samoja ilmiöitä. Tämä tekee elämästä elämisen arvoisen - vuorovaikutus, dialogi tai yhteys. Kutsu sitä millä nimellä tahdot.

Tässä maailmassa harvoin edes kaksi ihmistä näkee yksinkertaisimmankaan asian samalla tapaa. Tämä onkin syy, miksi tursutan ajatuksieni anjovisvoileivälle lakkahilloa, sillä toisinaan tällainen hyberbolan ja/tai muun retorisen keinon käyttäminen kirvoittaa ajattelun liikkeelle.

Tuntuu, että tässä nykyisessä maailmassa on ajattelu lähes syntiä ja kaikenlainen valmiiksipureskeltu kelpaa. Ja joukossa on voima ("strenght in numbers"). Laumasieluinen ajattelu, kapitalistinen ja ateistinen propaganda sekä eskapismi, jota viihdeteollisuus ylläpitää hengästyttävällä intensiteetillä, on puolestaan OK.

I beg to differ. Pettu on pettua, vaikka kuinka paketoitaisiin krumeluuriin ja silkkinauhoihin.

Asiaan: itse näen blogin nimessä ainakin kaksi viittausta, jonka takia tahdoinkin siis näpytellä pari riviä. Ensinnäkin, kielikuva luista ja tomusta tulee Hesekielin kirjan luvusta 37, jakeista 1-10. Tässä profeetta joutuu Herran Hengen kuljettamana laaksoon, joka on täynnä kuolleita luita. Tarina on kuin suoraan B-luokan kauhuleffasta (mietinpä kumpi lainasi ideaa kummalta?!), mutta sillä on pointtinsa: Jumalan sanan vaikutus on valtava. Kuolleista tulee eläviä. Ihminen herää todellisuuteen, herää eloon. Tähän uskon ja tätä tahdon osittain tuoda esiin näissä teksteissäni.

Lopuksi vielä toinen selitys blogin nimelle. Tämän selityksen mukaan voi nimen ajatella tulevan eräältä nuoruusvuosieni lempiyhtyeistä (Guns n'Roses) ja heidän kappaleensa "Dust n'bones" nimestä. Tuon kappaleen viimeinen säkeistö kiteyttää ajatukseni, ainakin näin alkumetreillä, aika mukavasti:

"There's no logic here today
Do as you got to, go your own way
I said that's right
Time's short your life's your own
And in the end
We are just
Dust n'bones
Dust n'bones..."

Luther sanoo, että on vain kaksi asiaa, jotka jokaisen on tehtävä itsekseen: hänen täytyy uskoa yksin ja kuolla yksin. Muuten elämme yhteisössä, vaikka emme tietoisesti näin tekisikään. Itse ajattelen kovasti samalla tapaa kuin Luther. Uskominen, josta tässä blogissa aion kirjoittaa tylsistymiseen asti, on yksinäistä puuhaa. Tästä kerron myöhemmin lisää...


"Welcome to the desert of the real..."

Älyllisesti rohkea yksilö?

Alla oleva teksti on apologetiikkaa jälleen. Löysin sen Savon Sanomien(!) verkkolehdestä, kirjoittajana Tapio Puolimatka. Ensin kuitenkin pieni prologi:

Uskovia on syytetty mielikuvilla ratsastamisesta sen sijaan, että tukeutuisivat faktoihin; sisäisen varmuuden suosimisesta totuuden etsimisen sijaan. Puhtaat jauhot eivät näytä olevan aina "vastapuolellakaan". Ja ymmärrän tämän täysin. "All is fair in love and war." Muistettakoon kuitenkin kaiken tämän valistuksen ja hengen säkenöinnin keskellä, että ihminen ei nimenomaisesti logiikan keinoin voi tavoittaa Jumalaa koskaan. Harppaus älyllisesti on - ontuvaa vertauskuvaa käyttäen - yhtä absurdi ja mahdoton kuin kirahville selitettäisiin kvanttimekaniikkaa, toivoen tämän oivaltavan selostetun asian. (Kuvaan tällä siis loikkauksen mahdottomuutta itsessään, en sitä kuka on kirahvi ja kuka fyysikko.)

Tässä kohdin yhdyn Tuomas Akvinolaisen ajatukseen: "To one who has faith, no explanation is necessary. To one without faith, no explanation is possible."

Noin mekaanisesti ajateltuna olit sitten "uskovainen" tai ateisti, uskot joka tapauksessa, kohteesi vain on eri. Tästä kirjoittaa laajan teorian muun muassa Ninian Smart, sekä tieteenfilosofisin keinoin asiaa haarukoi alla olevan varsinaisen tekstin kirjoittaja, Tapio Puolimatka. Uskomusten ulottuvuus koskee jokaista ihmisolentoa. Tämän todistaa usein ateistien käyttämä retoriikka ja argumentointi. Se taas puolestaan, että yksilö omistaa uskon Jumalaan, on lahja.

Jumaluskon synty on mysteeri, johon neurofysiologian jo edesmennyt professori Matti Bergström tarjosi vastaukseksi jotain endomorfisen (so.sisäsyntyisen) selityksen kaltaista. Tosin näin sanomalla hän ja monet muut saavat positivistisen koulukunnan takajaloilleen. Onhan tieteentekemisen ikiaikainen kiistakapula "nihil est in intellectu quod non prius fuerit in sensu".

Uskonnollisen uskon ei pidä langeta evidentialismiin, sillä usko on mysteeri. Piispa Pihkala totesi käsitellessään dogmaattisesti uskon käsitettä, että Jumala on näin suojannut uskonkohteet älyn tylsistävältä vaikutukselta. Joka tapauksessa: kiistan käsittämättömistä mittasuhteista huolimatta uskovat pyrkivät puhuessaan uskonkohteestaan tarjoamaan edes jotain kysyjälle mistä tarrata kiinni. Tämän sanottuani tyydyn toteamaan, että loput on koettava ja ymmärrettävä omakohtaisesti.

Näin teki Jumalakin ilmoittaessaan itsestään - hän tarjosi "edes jotain" ihmiskunnalle. Hän antoi juuri sen verran tietoa, kuin pystymme käsittelemään. Ja kun katselemme nykyistä kirkkokuntien kirjoa ja "tasoa", emme voi sanoa handlanneemme sitäkään ilmoitusta kovin hyvin! Sekaannusta syntyy aina kun ihminen lisää jotain omastaan Jumalan selkeään ilmoitukseen. Näyttäisi jopa siltä, että ihminen yrittäisi tietää asiat paremmin kuin Jumala. Mukaan astuvat relationismi, kasuismi sun muut ismit. Muokataan Jumalan ilmoitusta nykyihmiselle sopivampaan muotoon. Tätä on Zeitgeist.

Olemme nöyrällä paikalla tässä suhteessa. Olemme ilmoitetun varassa ja joudumme pysyttelemään vain perusasioissa, mikäli tahdomme pysyä totuudessa. Joudumme alistumaan kohtaloista kovimpaan ja myöntämään, ettei meillä ole tarjota vastausta elämän kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin yksissä kansissa. Ei ole valmista pakettia. Asioista on otettava (pahoittelen "instant gratification"-sukupolvi!) itse selvää ja se usein vie aikaa, joskus jopa koko elämän. Mutta tyydyttäisikö puolinaisuudet meitä tiedonjanoisia ja avoimia ihmisiä? Tuskin.

Tiedämme muun muassa Raamatun perusteella kyllä "miksi", mutta emme "miten". Raamattu kyllä sisältää lakia, mutta ei ole lakikirja. Se kyllä sisältää historiaa, mutta ei ole historiankirja. I give you that. Mutta suunnan, syyn ja merkityksen suhteen se on horjumattoman selkeä. Galileo Galilein väitetään sanoneen näin, joka mielestäni kiteyttää asiat mukavan selkeästi: "The Bible tells you how to go to heaven, not how the heavens go."

Ja vielä pitkän prologin lopuksi: koska usko on sinällään lahjaa, uskova ei voi kokea ylemmyyttä "ei-uskovia" kohtaan. Pois se! Uskova on samalla tapaa vajavainen olento, tosin sillä erolla, että nyt uskon kautta uskova tietää kenen puoleen kääntyä voittaakseen vastukset ja vajavaisuudet elämässään. Olemme toisin sanoen samassa pulkassa monessa suhteessa - toistaiseksi.

Mutta nyt itse Tapio Puolimatkan tekstiin:

------

"Kulttuuriamme hallitsevan mielikuvamaailman mukaan tieteen tutkimustulokset ovat murentaneet uskon siihen, että olisi olemassa kaikkitietävä ja kaikkivaltias Luoja. Jumalaan uskoo tämän kertomuksen mukaan enää vain sellainen ihminen, joka ei uskalla kohdata tosiasioita vaan turvautuu lohduttaviin mielikuviin.

Modernin mielikuvan mukaan tiede on todistanut, että todellisuus on perimmältään aineellista. Näkemys esitetään välttämättömänä seurauksena tieteen tutkimustuloksista. Tämä mielikuva on kuitenkin harhaanjohtava.

Kaikki yritykset tämän oletetun yhteyden perustelemiseksi sisältävät suuria aukkoja ja jäävät kaunopuheisen vakuuttelun tasolle. Itse asiassa moderni tiede ei johda kokonaisvaltaiseen materialismiin. Mikä selittää kyseisen vakaumuksen vaikutuksen aikamme ihmisiin, vaikka sen älyllinen perusta on horjuva?

Filosofi Charles Taylor tarjoaa selitykseksi modernien mielikuvien lumovoiman. Materialismin voima ei perustu älyllisiin perusteluihin, vaan tunneperäisiin mielikuviin älyllisestä rohkeudesta ja itsenäisyydestä.

Ihmistä ohjaavat perusmielikuvat ovat vain osittain tiedostettuja. Siksi ne saattavat hallita ihmisen ajattelua, perusteluja, päätelmiä ja ymmärrystä niin, ettei ihminen pysty näkemään niille vaihtoehtoja. Mielikuva voi vangita ihmisen ajattelun, koska sen vaikutus voi olla niin syvällä tiedostamattomassa, ettei ihminen itse hahmota sen ohjaavaa vaikutusta omaan ajatteluunsa.

Mielikuva älyllisesti rohkeasta yksilöstä
Aikamme tieteisuskoisen mielikuvan mukaan materialismiin uskova ihminen on rohkea ja ennakkoluuloton yksilö, joka uskaltaa kohdata tosiasiat välittämättä seurauksista.

Läntistä kulttuuria hallitsevan kertomuksen mukaan tiede paljastaa maailmankaikkeuden ilman Jumalaa ja jättää ihmisen vaille uskontoon sisältyvää lohdutusta. Tässä tilanteessa rehellisen totuuden etsijän oletetaan luopuvan "uskonnon tarjoamista harhakuvista" ja kohtaavan todellisuuden kaikessa lohduttomuudessaan.

Jo Max Weber puhui ivallisesti niistä, jotka uskovat Jumalaan, ja katsoi heidän joutuvan "uhraamaan järkensä" ihmiselle, joka ei kestä aikakauden kohtaloa kuten mies. On sanottava:- Palatkoon hän vaieten takaisin kirkkojen käsivarsille, jotka ovat säälivästi ojennetut häntä kohti.

Jumalaan uskoo tämän kertomuksen mukaan enää vain sellainen ihminen, joka ei uskalla kohdata tosiasioita, vaan joka tarvitsee lohduttavien mielikuvien tarjoamaa turvaa.

Jokainen meistä haluaa uskoa olevansa yksilö, jolla on rohkeus kohdata tosiasiat. Niinpä meillä on kiusaus omaksua uskomusjärjestelmä, joka kulttuurissa yleisesti liitetään tähän mielikuvaan.

Niin kauan kuin uskomusjärjestelmä on kulttuuriamme hallitsevan mielikuvan ja siihen liittyvän tunteenomaisen vetovoiman varassa, yritykset haastaa sitä älyllisillä perusteluilla voivat jäädä tehottomiksi. Mielikuva vaikuttaa suoraan tunteisiin ilman perusteluja.

Mielikuva voittaa perustelun Charles Taylorin mukaan ei kuitenkaan ole kyse vastakkainasettelusta tieteellisten tosiasioiden ja kristillisen uskon välillä:

- Argumentti, jonka mukaan moderni tiede johtaa kokonaisvaltaiseen materialismiin, ei näytä vakuuttavalta. Milloin tahansa tämä argumentti pyritään esittämään vähän yksityiskohtaisemmassa muodossa, se on täynnä aukkoja.

Tieteen historian tutkimus osoittaa, että kristinuskolla oli ratkaiseva merkitys modernin tieteen vallankumouksessa 1500-1700-luvuilla. Oxfordin yliopiston professori Peter Harrison on osoittanut, että kristillisellä opilla luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja lunastuksesta oli keskeinen merkitys modernin luonnontieteellisen menetelmän kehittämisessä. Moderni tiede ei olisi voinut kehittyä ilman kristillisen maailmankuvan tarjoamia peruslähtökohtia.

Miksi kuitenkin materialismista on tullut kulttuuriamme hallitseva mielikuva?

Taylorin mukaan materialismin vetovoima perustuu kuviin henkisestä itsehallinnasta, itsensä voittamisesta ja rohkeasta aikuisuudesta. Yksilö haluaa liittää nämä myönteiset mielikuvat osaksi omaa identiteettiään. Koska nämä identiteettiä muovaavat tekijät säilyvät kuvien tasolla, niitä on vaikea kyseenalaistaa - ne koetaan itsestään selvyyksiksi. Kun kuvat vaikuttavat suoraan tunteisiin, ihminen jää vangiksi niiden lumoukseen.

Koska eettisiin ihanteisiimme vetoava mielikuva on niin vaikuttava, jumalkielteisten argumenttien aukot ja sisäiset ristiriidat eivät estä ihmisiä vakuuttumasta niiden totuudesta.

Tieteentekijät ovat saaneet kulttuurissamme arvovallan perimmäisten kysymysten asiantuntijoina ja sen vuoksi omaksumme helposti heiltä epäpäteviä argumentteja. Monet pitävät näitä argumentteja hyvinä niiden esittäjien tieteellisen arvovallan perusteella.

Taylor kiteyttää: - Aivan kuten maallikot omaksuvat viimeisen raportin atomin mikrokoostumuksesta sunnuntain päivälehdestään, niin voimme auktoriteettiuskoisesti omaksua Saganilta tai Dawkinsilta, että Tiede on kumonnut Jumalan."

[Kirjoittaja, Tapio Puolimatka, toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa. Häneltä on ilmestynyt aiheesta kirja nimeltä Usko, tiede ja evoluutio. Ylläoleva teksti lainausta - 5.1.2009, Savon Sanomat]

Lost generation

I am part of a lost generation
and I refuse to believe that
I can change the world
I realize this may be a shock but
"Happiness comes from within."
is a lie, and
"Money will make me happy."
So in 30 years I will tell my children
they are not the most important thing in my life
My employer will know that
I have my priorities straight because
work
is more important than
family
I tell you this
Once upon a time
Families stayed together
but this will not be true in my era
This is a quick fix society
Experts tell me
30 years from now, I will be celebrating the 10th
anniversary of my divorce
I do not concede that
I will live in a country of my own making
In the future
Environmental destruction will be the norm
No longer can it be said that
My peers and I care about this earth
It will be evident that
My generation is apathetic and lethargic
It is foolish to presume that
There is hope.

And all of this will come true unless we choose to REVERSE IT.

(text by Jonathan Reed. Lukuohjeet: lue yllä oleva teksti myös alhaalta ylöspäin)


Jostain syystä mieleen juolahtaa Tom Hanksin elokuva "Castaway", jossa urakeskeinen mies joutuu epäonnekkaitten sattumusten vuoksi pitkäksi aikaa saarelle, jossa hän pakon edessä joutuu pistämään perspektiivit kohdilleen elämässään. Eipä aikaakaan, kun päähenkilölle karun todellisuuden edessä mieleen juontuu rakastamansa ihminen ja tuon suhteen laatu, ei ura ja kaikki idioottimainen hössötys, materialismi tai minäkeskeisyys.

Toivon sydämeni pohjasta ihmisten ymmärtävän, että oravanpyörä on olemassa vain heidän päänsä sisällä! God created "human being" not "human doing". Hänen tahtonsa on antaa Kristuksen seuraajille elämä, joka maistuu elämälle. Menestysteologiaa saarnaavien evankeliumi puolestaan huokuu ympäröivän maailman setelintuoksuista orjuutta eli joku siinäkin on vialla. "Kaikki tämä ja Taivas myös"?

Jokainen ajatteleva ihminen tajuaa kapitalismin mielettömyyden. Ei voi palvella kahta herraa: toiselle kun kumartaa, niin toiselle pyllistää. Jos valitsen keskittyä pysyviin arvoihin, perheeseen, ystäviin ja hankkiutua sydämessä olevasta tyhjyydestä eroon, en voi silloin laskea ylityötunteja tai kustannuksia, tulostavoitteita tai bonuksia. Yhtälö on yksinkertainen ja annan siitä esimerkin: lapsi tarvitsee AIKAA. Hän tahtoo vain, että hänen kanssaan ollaan ja silloinkin AIDOSTI läsnä. Tätä läsnäolon taitoa ei valitettavasti voi tilata Elloksen postimyynnistä, ostaa Stockmannilta tai hankkia netistä. Jos juoksen hankkimassa rahaa, jolla osoittaa "rakkautta" lapselleni, en voi silloin antaa hänelle tämän eniten toivomaa asiaa eli jakamatonta huomiotani. Toivon oppivani tästä myös itsekin jotain.

Ja näin meidän kesken: Kristuksen seuraamisessa on yksi aivan lyömätön puoli - minun ei tarvitse enää elää itseäni varten! Voin keskittyä lähimmäisiini, sillä tiedän Hänen pitävän huolen minusta, tapahtuipa mitä vain. Se tekee valinnastani uida vastavirtaan paljon helpomman.

Todellinen rikkaus löytyy sydämestä; teoista, jotka kertovat Jumalan rakkaudesta. Tämän aarteen Kristus lupaa jokaiselle, joka vain tahtoo ottaa sen vastaan. Itse toivon kuollessani kokevani olleeni tässä suhteessa rikas mies.

"Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: -- Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää." (Hepr.13:1-5)

Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi tavaroiden keräilyyn, maineen kartuttamiseen tai statuksen hankkimiseen. Ota elämäsi todesta ja lopeta säheltäminen NYT, ja keskity siihen mikä on tärkeintä: ihmiset ympärilläsi. Vielä ei ole liian myöhäistä!

Meni saarnan puolelle, mutta virren sijaan suosittelen alla olevaa Jeff Buckleyn biisiä "Satisfied mind":
http://www.youtube.com/watch?v=iCU3HXNGaAw


Leave Babylon for Babylon fallin´!