Mutta kysymys kuuluu: missä IHMEESSÄ nämä kauan kaivatut ihmiset ovat lymyilleet?! Miksi ennen muinoin seurakunnan paras vastaaja (last line of defence) kyselyikään (lue: teini-ikään/lukioikään) ehtineelle oli Raamatulla päähän mäjäyttelevä pahvipukuinen mieshenkilö, joka harrasti lähinnä metodista indoktrinaatiota ja oletti tämän piisaavan tuomaalle? Hyi hyi!
Ja huomio herkkähipiäiset ja irvikuonot! Nyt ei muuten sitten sovi mennä tulkitsemaan sanojani helluntailaisia morkkaaviksi, vaan olen aidon iloinen löydettyäni tämän pienen, mutta sitäkin selkeämmän helluntailaisten teologien joukkion (ilmaus ei ole oksymoroni, tiedoksi kaikille teologisille elitisteille) interwebin ihmeellisestä maailmasta. Riemuitsen vilpittömästi rohkeudesta ja havaitsemastani kehityksestä. Liian pitkään helluntain teologia on ollut praksikseen keskittynyttä, joskin heidän saarnakulttuuristaan löytyy aivan poikkeuksellisia lahjakkuuksia, kuten Osmo Haavisto, Pertti Virolainen, Jouko Neulanen, Veikko Manninen et al.
Mieleeni tulee näistä löytämistäni teologeista absurdilla tavalla Robin Hood ja iloiset veikot, älkääkä kysykö miksi! Ilahduttavaa sakkia kaikki tyynni!
Olen traumani trauminut ja nykyään kohotan handuni haifaivaamaan jokaista vilpitöntä veljeäni tunnustuskunnasta riippumatta. Ja se tuntuu hyvältä!
Joten: kiitos Matti Kankaanniemi ja Esa Hyvönen olemassaolostanne! Herkistyn aivan. Erityismaininnan ja onnittelut näin häneltä itseltään salaa Sirkku Lehtimäelle, joka sai kandin (BA) kasaan ja jossa on enemmän vääntöä henkilönä kuin monessa kristityssä "miehessä" yhteensä. Keep on keeping on!
Sirkun blogi: http://www.cupkky.blogspot.com/
Hellarien eksegeettispainotteinen ilotulitus: http://eksegeesi.blogspot.com
KUVATEKSTI: "Meeza so happie."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti